sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Ikuisesti lapsi

Ikää minulla on pyöret 18 vuotta, ja olin tänään pulkkamäessä. Lisäksi tykkään avata joululahjoja, diggaan sikana piirretyistä, herkuttelen joskus vauvan piltti-mössöillä (koska ne on hyviä) ja pelleilen välillä kuin 5-vuotias pikkupoika. 18 vuotta ja aikuinen.. ehei. Keski-ikäinen aikuinen lukemassa Aku Ankkaa ja kaahaamassa upouudella moottoripyörällä. Isovanhemmat vaihtamassa toistensa vaippoja. Eiköhän kaikille pikkuhiljaa ala valjeta, että kaikki me ollaan lapsia ainiaan; ulkomuoto vaan muuttuu.



Lapsena ei muita huolia kuin hiekkakakun pystytys. Vuosien mittaan tulee kokemusta, harkintakykyä ja fiksuutta (toisilla enemmän, toisilla vähemmän). Miettikääpä seuraavaksi esimerkiksi näitä termejä: lapsettaa, lapsellinen. Näitä käytetään melkein joka päivä. Kaikkia meitä lapsettaa joskus, tai ollaan lapsellisia tavalla tai toisella. Kukaan ei voi väittää etteikö tykkäisi lasten piirretyistä, lumipallojen heittelystä, lumiukon rakentamisesta (lumisella pippelillä tai ilman), karkkien mässäilystä tai pelleilemisestä muuten vaan. Joskus havaitsen jopa omien vanhempien olevan pikkupoikien ja -tyttöjen tasolla. Kaikille lienee parasta olla kuulematta asiasta yhtään enenpää.

Lapsi-olemus on meillä kaikilla eräänlainen sisäinen voima. Lapsen iässä se tulee parhaiten näkyviin. Lapsuuden jälkeen tätä olemusta yritetään peitellä kaikin keinoin; on partaa, ryppyjä, meikkejä ja äänenmurrosta. Nämä asiat on kuin suojaverhoja lapsi-olemuksen peittämiseksi. Kyseiset verhot eivät kuitenkaan voi peittää meidän jokaisen sisäistä lasta koko aikaa. Tulee aina välillä niitä aikoja kun vanhempi laskee lapsensa kanssa pulkalla, lukee sarjakuvia tai lepertelee (joskus kullalleen, joskus kullilleen).



Varhaisteini-iän koviksia esittävät "kovanaamat" ovat tosi asiassa äidin kultamussukoita. He yrittävät päästä "lapsi"-olemuksestaan irti.. huonoin lopputuloksin. Heiltä ei irtoa muuta kuin vittu, perkele, perse, paska ja muut lapsuuden ainekset. Heidän ei tarvitsisi kuin katsoa omaa 20-vuotiasta isoveljeään pelaamassa videopeliä, äitiänsä laulamassa lastenlauluja tai isovanhempiansa tsekkaamassa piirrettyjä. Tällä tavoin heille valkenisi ettei lapsuudesta pääse eroon koskaan. Se ei lähde kulumallakaan vittujen ja perseiden mukana.




Edellä mainitsemiani verhoja käytetään siksi, että lapsena olemista jollain tapaa hävetään. "En mä ole enään mikään lapsi!" "Sähän oot jo iso mies.." "Mä olen aikuinen." Nämä lentävät lauseet ovat osaltaan muokanneet lapsuudesta irtaantumisen aikuisuuteen siirtymällä tavoiteltavaksi ja hyväksi asiaksi. Lapsuus on sen sijaan nyky-yhteiskunnassamme määritelty tavoittelemattomaksi ja vitun perseestä olevaksi asiaksi.

Jokaisen meistä tulisi sen sijaan olla ylpeitä omasta sisäisestä lapsestaan sitä turhaan peittelemällä. Menkää pulkkamäkeen kun kumminkin mieli tekee! Nauttika piirretyistä ja lastenelokuvista! Pelleilekää oikein kunnolla ja antakaa mielikuvituksen lentää! Tämä kaikki virkistää elämää ja tuo siihen iloista ja vaihtelevaa sisältöä. Työhaastattelut ja muut vakavat tilanteet; niissä kannattaa peittää lapsuus sillä kuuluisalla verholla, mutta muuten: ANTAA PALAA! Olette lapsia kaikki, joten älkää pelätkö näyttää sitä. Ei ole mitään hävettävää, koska kaikki muutkin ovat samanlaisia. Lähdenpä tästä lukemaan
Aku Ankkaa!


Sami

torstai 24. marraskuuta 2011

Afrikan Huippumalli Haussa

Luuta, nahkaa, luuta, nahkaa, muuta ei sitten tarvitakkaan. Kyseinen lause on täyttä kakkaa, mutta media ei sitä hokemasta lakkaa. Aluks päätin ottaa aiheeks asian, joka är-syt-tää ja on aina ärsyttänyt mua. En näe kyseisessä asiassa järjen hiventäkään; kylkiluita sitäki enemmän. Voitte arvata, että en puhu nyt Biolan lannotteista alun laululainauksesta huolimatta. Syyniini pääsee yksi yhteiskunnamme heikoimmista lenkeistä;
Nykyajan kauneusihanne.

Lopullinen niitti mulle oli tää Iltalehden artikkeli. Valitetaan siitä, että mallien valmiiks sormenpaksuset lantiot EI OO TARPEEKS LAIHOJA. Ei hellurei.. Valittais vaikka mieluummin siitä, että bensa on kallista ja ettei oo vielä lunta maassa. Ainii.. noihan on asioita, joista mä valitan. Joka tapauksessa, ei kukaan tervejärkinen voi valittaa siittä ettei luut näy tarpeeks selvästi; kun taas afrikkalaiset lapset kuolee nälkään luut enää jäljellä, ja NEKÄÄN ei valita. Tässä teille "pienehkö" kontrastiero. Tsekatakaa seuraava kuva, jos ootte tähän asti nauranu mun pätemiselle.


Teistä tuskiin löytyy yhtäkään kenenkä mielestä yläpuoleisen kuvan nainen olis seksikäs, kuuma, ihanteellinen ja tavoiteltava. Sillon on naismaku vino ku Pisan kalteva torni syystuulessa. Toivon todella, että kukaan teistä naisista ei ajattele tai ota tavoitteekseen kuihdutusta.

Media on suoraan sanoen takapuolesta, ja syvältä sieltä. TV:stä, lehdistä ja leffoista saa niin väärän kuvan siitä mikä on tavoteltavaa kauneutta ja seksikkyyttä. Kukaan lehdissä tai kuvaruudussa keikuloivista laihoista miesten märistä päiväunista ei oo siinä kunnossa normaalilla ja rennolla stressittömällä elämällä. Ne joutuu vahtaa syömisiään ku lapset Pikkukakkosta ja urheilee ku innostuneet sonnit. Ei sellasta elämää kukaa halua. Useat näyttelijät joutuu myös paastoamaan roolejansa varten, ja kuvauksen jälkee normaalikuntoo normaalilla elämällä. Miksei elää miettimättä, mitä suuhunsa pistää ja ottaa elämästä kaikki irti? Kerrahan täs eletää. Miksi tuhlata elämä porkkana kädes juoksemiseen?

Mua ei kuitenkaan saa käsittää väärin. Suuttua toki saa. Otetaan esimerkkeinä vaikkapa Jennifer Aniston & Kim Kardashian; kyllä ne mun mielestä näyttää hyvältä ja terveiltä
( muuta en rupee arvostelee, koska paras on oma tyttöystävä ). Kyllä ittensä kunnossa saa pitää, mutta jossain menee se raja; hyvältä ja hoikalta saa näyttää, mutta voi olla ihan hyvin täs elämäs isompiki. Elämäs on parempiaki tavotteita ku näyttää hoikimmalta. Eikä hoikkuus tee ihmistä onnelliseks. Ei liiallinen laihuus tee henkilön itsen lisäksi muiden oloa mitenkään paremmaksi. Kyllähän te tiedätte sen fiiliksen kun näette tosi laihan tyypin; "Saakohan tuo ruokaa kotona?" "Aikamoinen selkäranka." "Tekis mieli viedä toi mäkkäriin.."

Ilman tätä vääristynyttä ja päin helkuttia olevaa nykyajan valehtelevaa kauneusihannetta olis asiat paremmin. Ei olis syömishäiriöitä, ihmediettejä ja mielipahaa niin paljoa; jos oot mies ja kikkelis näät pissates, nii se riittää. Ylipainoiselle tai vaikka keski-iän kriisiä poteville kaljamaha-isille laihdutus on hyvästä ja ok. Valmiiks hoikat ja sopivat: jättäkää väliin. Ajakaa vaikka sen isänne perässä autolla ja kirittäkää sitä kilistäen samalla kaljakasseja.

Joten unohtakaa ja antakaa mennä toisesta silmästä ulos ( "toisesta korvasta ulos"-väännös ) kaikki median näyttämä sonta siitä, että laiheliinina oot paras. Totuus on se, että jokainen on meistä täydellinen sellasena ku on. Afrikan lapset näyttää siltä miltä näyttää vastoin tahtoaan; niillä ei oo valinnanvaraa. Tiedät sen säälivän tunteen, jonka tunnet ku näät afrikkalaisen laiheliinipojan tai -tytön. Ei sellaseks omastaa tahdostaa halua. Parasta kaveriani lainaten: "Jos ei syö, saattaa kuolla."

Älkää antako huippumallien ja muun median ohjata teitä ku koiria. Ohjatkaa sen sijaan itsenne peilinne eteen, ja nähkää siinä silmästä silmään; oman elämänne huippumalli, sinä itse.





Sami